Historiallinen huhtikuu. Alkuksi arki rullasi kuten aina. 17.4.2020 alakoululaiset tytöt jäivät etäopiskeluun ja minä aloitin etätyöskentelyn. Yhtäkkiä ruokatilan pöydästä oli tullut työpisteeni ja tyttöjen pulpetti.
Tämä aika on ultimatetesti kodille. Onko työpisteitä riittävästi? Mahtuuko ruokavarannot kaappeihin ja mihin varastoida vessapaperit ja käsidesit? Kohtuu hyvin kotimme on taipunut myös tähän poikkeusaikaan. Hyväksi ratkaisuksi on osoittautunut myös lasiovi talon toisessa päässä, joka antaa äänieristyistä ja rauhaa. Erityismaininnan ja papukaija merkin saa alakerran väistötila eli viihdetila sekä ikioma punttisali.
Kotoilu on lempipuuhaani, mutta kyllä työkavereiden seuraa kahvilla ja lounaalla jo kaipaan. Lapset kaipaa myös kavereita ja harrastuksia. Kyllä tästä selvitään ja näistä väliaikaisratkaisuista osa voisi jäädä ihan pysyviksi toimintamalleiksi. Pysykää terveinä ja kaikesta huolimatta syökää aina hyvin.
Edit 1.4.2020. Töllölista unohtui; kotimainen rikossarja Paratiisi, jossa pääosissa kypsä nainen, Huvila ja huussi uudet jaksot sekä ViasatHITS, jolla tulee juuri nyt 24/7 Bond-elokuvia. YLE Areenasta Vintage valtakunta ja dokumentti Vivian Maierinsalaisuus.
Nyt on ihan pakko tehdä muistilappupostaus ja vinkata samalla teillekin. Suomalaista arkkitehtuuria voi kätevästi seurata ja katsella internetin välityksellä. Jutun höystönä pari omaa räpsyä vuosien varrelta vierailluista arkkitehtuurikohteista.
Keräilin tähän Nelson Gardenin valikoimista sellaisia yksivuotisia siemenestä suorakylvönä kasvatettava kukkia, jotka takuu varmasti kukkivat, olipa kesä millainen hyvänsä. Homma on tosi helppoa: tilaat siemenet netistä tai ostat kaupasta, kylvät suoraan kasvimaalle, kastelet kuivana kesänä ja nautit kukista keskikesästä pitkälle syksyyn.
Ruiskaunokit Centaurea cyanus ovat muinaistulokkaita ja vanhoja puutarhakasveja. Nykyisin saatavilla myös purppuran sävyisenä. Kuvat 1-2.
Viime kesänä istutin herneitä ja tuoksuherneitä sekaisin ja kauniita olivat. Kuvassa 5 tuoksuherne Stars and Stripes ja kuvassa 6 sokeriherne 'Grijze Roodbloeiende', jolla erityisen kauniit kukat.
Kehäkukissa Calendula officinalis löytyy myös monia uusia versioita perinteisten oranssi ja keltakukkaisten lisäksi. Puutarhassani myös nuo uudet versiot ovat hyvin kukkineet, kuvat 6-7.
Tänä kesänä aioin kokeilla miten saan onnistumaan Tsinnia-lajikkeet suorakylvönä. Unikot ovat myös monen mielestä vähän liiankin hyviä kasvamaan, minun kasvulavoissa ne jostain syystä eivät ole menestyneet.
Täällä kirjoittelee iloinen uuden valaisimen omistaja. Kyllä nyt kelpaa kotoilla. Kuopuksen huoneeseen päätyi viimeisin designhankintani; Pohjoismaisen designin kirpputori -Facebook ryhmästä hankittu uuden veroinen Artekin seinävalaisin A330S ”Kultakello” mustana.
Alkuperäinen ”Kultakello” valmistettiin vuonna 1937 riippuvalaisimeksi helsinkiläiseen Ravintola Savoyhin osana Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa sisustusta. Se oli samana vuonna näytteillä Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa. Nyt 80 vuotta myöhemmin ”Kultakello” on edelleen käytössä Savoy-ravintolassa ja Artekin rakastetuimpia tuotemalleja. Valaisimen varjostin on valmistettu yhdestä käsin painosorvatusta messinki- tai teräskappaleesta, ja sen veistoksellinen ilme edustaa Aallolle tyypillistä selkeän linjakasta tyyliä. Rei’itetty alareuna luo ympäristöön mieleenpainuvan valokehän, estää häikäisyä ja välittää lämminsävyistä, hajautettua valoa. Valon hajauttaminen oli Aallolle tärkeää, ja hän kokeili suunnitellessaan erilaisia suoran ja epäsuoran valon yhdistelmiä. Aallot teettivät muutamia 180 astetta kääntyviä seinävalaisinversioita ”Kultakellosta” joihinkin työkohteisiin, mutta niitä ei otettu laajaan tuotantoon. Katso täältä Kaluste Marsalkan sivuilta ihana mustavalkoinen kuva valaisimesta A330S.
Esikoisen huoneessa on katossa Artekin A440 opaalilasinen riippuvalaisin. Minusta nämä kaksi sopivat mukavasti yhteen ja kyllä tuo Tapiovaaran Pirkka-pöytäkin sopii hyvin mukaan. Tästä lastenhuoneesta alkaa muodostumaan aika kiva, mutta edelleen aikuisen kokoinen vuode on hakusessa. Siinä pitäisi olla myös yökyläily mahdollisuus ja mieluusti jalat tuomassa keveyttä.
Talvilomani oli itseasiassa kaksi pitkää viikonloppua ja sen kruunasi elokuvissa käynti. Helene on Antti J. Jokisen ohjaama elokuva, joka kertoo Helene Schjerfbeckin taiteesta ja elämästä. Elokuva on visuaalisesti äärettömän kaunis.
Taisin olla yläasteella, kun teimme ystäväni Elinan kanssa Helenestä esitelmän äidinkielentunnille. Hänen työnsä tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen minuun ja ihastus hänen maalauksiin on kestänyt kaikki nämä vuodet. Elokuvaa katsoessani tulin iloiseksi siitä, että hänellä oli sittenkin romanssi nuoreen mieheen Einar Reuteriin. Hänen kohdallaan usein korostetaan naimattomuutta ja elämän ankeutta, ehkä aivan liiaksi asti. Minua ilahdutti elokuvassa myös hänen upea ystävyytensä taidemaalari, kirjailija ja naisasianainen Helena Westermarkin kanssa. Niin ja olihan hänellä elämänilona ne ulkomaanmatkat muistoineen.
"Minulle kaupungit ovat mielentiloja." Helene Schjerbeck
Olen omistanut aikanani useita Helene Schjerfbeckin elämänkertoja ja kuvateoksia, mutta joku, olkoon hän ikuisesti kirottu, varasti ne kellarivarastosta Helsingin vuosinani. Sittemmin olen keskittynyt hänen teoksistaan tehtyihin postikortteihin. Laitoin kaikki, lähes 50 kappaletta seinälle ja kuvasin tänne blogiin omaksi ja ehkä teidänkin iloksi. Kuvasin myös museoista ostamani taidemagneetit sekä kirpputorilta löytämäni kehystetyn julisteen teoksesta Hiljaisuus vuodelta 1907.
Näiden Helenen kuvien myötä toivottelen kaikille naisille hyvää Naistenpäivää ja nostan maljan sille yhteiskunnalliselle kehitykselle, ettei naimattoman naisen tienestit kuulu perikunnalle kuten sata vuotta sitten.
Schjerfbeckin syntymäpäivä 10. heinäkuuta on Suomen kuvataiteen päivä.
