Kun vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa, edessä oli uuden työtehtävän lisäksi myös toinenkin haaste - autolla ajaminen. Olen saanut ajokortin aikanaan heti kun oli mahdollista, mutta ollut autoton lähes aikuisikäni. Olin tilanteessa jossa autolla ajaminen hirvitti ja jo ajatus siitä oli vastenmielinen, mutta olin myös täysin kypsä roudaamaan lapset töihin mennessäni kävellen tai pyörällä sateessa ja pakkasessa.
Mikä siinä autolla ajamisessa sitten pelotti. Se että voi aiheuttaa muille vahinkoa, mäkilähdöt, parkkeeraus ja avuttomuus, jos autoon tulee jotain.
Missä nyt mennään. Ajan töihin kesät, talvet. En enää pelkää, mutta varovainen ja oman osaamattomuuden tunnistava olen edelleen. Minua auttoivat automaattivaihteinen auto, mieheni ja muiden läheisten kannustava asenne ja
autolla ajaminen. Hyvänä kannustimena toimi myös uusi työ ja helpommat työmatkat, mahdollisuus viedä tytöt helposti harrastuksiin ja vapaus mennä ostoksille sekä kirppiksille itsenäisesti.
Haasteena on vielä moottoritiellä ajaminen, sitä vältän viimeiseen asti. Auton tankaaminen, katsastus ja huollot ovat vielä haltuun ottamatta.
Yllättävää on ollut huomata että minusta tuli Ouluun juuri valmistuneen parkkiluolan aktiivinen käyttäjä heti ja se miten mukava autossa on kuunnella musiikkia (olit oikeassa Kirsi). Autoilu on myös harmillisen hinnakasta.
Parhaimmat neuvot muille ajopelkoisille: hanki automaattivaihteinen auto, lähde vain ajamaan ja tiesithän että autokoulusta on mahdollisuus ostaa ajotunteja, vaikka kortti jo olisikin. Turvallista ja sujuvaa matkaa!
