Heinäkuussa pidin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen neljän viikon yhtenäisen kesäloman. Voi onnea, voi autuutta. Matkoista olenkin jo raportoinut aiemmin. Kesäaleista hankin Marimekon nahkakahvallisen Pikku Kopan terran sekä puuterin yhdistelmänä ja leipälautasia. Myös Iittalan Teeman kulhon hankin uudessa Ruusun sävyssä. Ritarinkannuksia piti ihan maljakkoon asti laittaa, jotta sen eri sinisävyjä voi ihailla sisätiloissakin.
Esikoinen kerää valokuvaamalla kasviota ja olen yrittänyt olla apuna. Minulla oli pitkästä lomasta johtuen aikaa huomata, että kävelyreittini varrella kasvaa hurmaava Vanamo Linnaea borealis sekä kaunis Isotalvikki Pyrola rotundifolia. Kävelyreittini varrella voi nähdä myös lampaita.
Ostin myös yhden sekakimpun oikein kukkakaupasta, koska minun ruiskaunokit vei rankkasade. Kimpussa komeilee Sinisarja, Törmäkukat, Unikon siemenkota, Pallerolaukka, Koristeporkkana, Eukalyptus ja Huonearalian lehti. Vaaleanpunaista tuovat edellisen kukkakimpun Krysanteemi ja Tädyke. Ihanat.
Töllölistalla on ollut Christopher Nolanin Dark Knight -trilogia: Inception, Interstellar ja Dunkirk, josta pidin ehkä eniten. Ja näiden jälkeen tietysti elokuvateatteriin katsomaan Oppenheimer, joka oli visuaalisesti ja äänimaailmaltaan upea. Elokuva herätti myös monenlaisia ajatuksia, ristiriitaisiakin. Pelkällä matemaattisella neroudella ei kyllä maailma pelastu. Vera Stanhope tutkii -sarjan 12. tuotantokausi on katsottu ja 13. odotellaan. Syke-sarjan 14. kausi myös katsottu ja keskiviikkoisin seurataan Timo Koivusalon ohjaamaa Täällä pohjantähden alla -sarjaa YLE TV2.