sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Alvar Aallon jalanjäljillä

Alvar Aalto on juuri nyt pinnalla. Virpi Suutarin dokumenttielokuva ja vasta ilmestynyt Petri Laaksosen kirja Alvar Aallon jalanjäljillä kuvaavat todella mielenkiintoisesti ja visuaalisesti Alvar Aallon elämää sekä työtä. Jokainen aikakausi määrittää uudelleen kansalliset ikonit. Tänä päivänä korostuu Aallon puolisoiden merkitys, kansainvälisyys ja Artekin menestystarina.

Kirjan toimittaja Petri Laaksonen, Töölöläinen-lehden toimittaja, on perheellinen mies, joka seuraa aktiivisesti kotikaupunkinsa Helsingin ja munkkiniemeläisenä oman kaupunginosansa tapahtumia. Kolmisen vuotta sitten hän havaitsi naapurustossaan Munkkiniemen Riihitiellä kiinnostavan pikkutalon villiviinin peittämän muurin ja vanhan puuston katveessa. Siitä alkoi tutkimusmatka kameran kanssa ympäri Helsinkiä. Tuloksena oli haastattelusarja ihmisistä ja rakennuksista Aallon perinnön takana. 

Tämä kirja oli todella iloinen yllätys ja mukava lukukokemus. Aiheina ovat mm. Alvar Aallon elämänkumppanit Aino ja Elissa Aalto, Alvar Aalto -säätiön merkitys kulttuuriperinnön vaalimisessa, Aallon byroo työpaikkana, Aallon kansainvälinen toiminta, Aalto kaupunkisuunnittelijana ja Artek. Materian taju kiittää ilmaiseksi saamastaan arvostelukappaleesta ja voi lämpimästi suositella tätä uuden Aalto dokumenttielokuvan sivuun nautittavaksi.

Kuvissa vilahtelee myös muut kirjahyllystä löytyneet Aaltoa käsittelevät kirjat, mini Aalto-vaasit ja Seinäjoen Aalto-keskuksesta ostettu kortti. Kannattaa katsoa tarkkaan noita Kelan sauvakaakeleita toiseksi viimeisessä kuvassa. Ennustan sauvakaakeleiden uutta tulemista.









































4 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkistä, laitoin tuo varaukseen kirjastosta.

    Arkkitehtuurin kiva puoli on se, että monia rakennuksia pääsee tutkailemaan ulkoa ihan vaikka kävelylenkillä. Esimerkiksi Riihitiellä on sekä Aallon suunnittelmia kerrostaloja että tuo asuintalo. Ja Jyväskylässäkin olisi kiva päästä vuosien jälkeen tutkailemaan Aallon arkkitehtuuria. Silloin kun sen keskellä eli ei oikein osannut samalla tavalla kiinnittää huomiota yksityiskohtiin (olen muuten melko varma, että noita sauvakaakeleita on muuallakin Aallon rakennuksissa) kuin nyt tekisi. -q

    VastaaPoista
  2. Tosiaan, arkkitehtuuri on useimmiten ilmaista ja vapaasti nautittavaa taidetta. Minulle jo lapsuudesta innostava taidemuoto. Liekö suvun rakennusmestareiden verenperintöä... Jyväskylässä on jo Aalto museo ollut vierailulistalla. Myös työväentalo Kauppakadulla kiinnostaa. Sinne voi onneksi tehdä virtuaalisen vierailun.

    VastaaPoista
  3. Haa... tuo virtuaalinen vierailu pitääkin etsiä. Työväentalossa oli nimittäin teatteri ja se on siitä yhteydestä lapsuudesta tuttu paikka, tosin sittemmin täysin remontoitu. -q

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Roskapostien takia sanavahvistus käytössä, anteeksi vaiva.