Betonibrutalismi on modernistisen arkkitehtuurin suuntaus, joka kehittyi 1950-luvulla reaktiona hillitylle modernismille. Suuntausta kutsutaan joskus myös uusbrutalismiksi. Brutalismi suosi rakennusten selkeän konstruktiivista hahmotusta ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja. Käsite syntyi alun perin Englannissa. Suuntaus kukoisti 1950–1970-luvuilla.
Minun suhteestani betonirakentamiseen. On vuosi 2005 Oulun asuntomessuilla ja ihailen jo toista kertaa Graafista taloa. Takanani kulkee pariskunta ja nainen toteaa ettei voisi asua talossa, jonka seinät ovat betonipinnalla. Samassa tajuan että se on se syy, miksi tuo talo minua kiehtoo. Olen käynyt kuusi vuotta Pohjankartanoa ja vieraillut usein Oulun Teatterissa ja pääkirjastossa. Viihdyn noissa tiloissa hyvin edelleen ja minusta niissä on ajatonta karua kauneutta.
Proto—Pohjois-Suomen Muotoilijat ja Pohjois-Suomen SAFA ovat rakentaneet yhdessä betonibrutalismia ja purkamista tarkastelevan näyttelykokonaisuuden Betonoituna – pysyy? ja tuolla vierailin viikonloppuna. Monia ajatuksia rakennusten purkamisesta nousi pintaan. Toisaalta rakennukset ovat fyysistä historiankirjoitusta, toisaalta terve sisäilma on todella tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!
Roskapostien takia sanavahvistus käytössä, anteeksi vaiva.