Meille on saapunut Peikonlehti Monstera delicosa olohuoneeseen. Kasvi asettui kodiksi kirpparilta löydettyyn Arabian kukkaruukkkun. Kivasti tuollainen iso viherkasvi luo tunnelmaa ja pehmeyttä sisustukseen. Toivottavasti se jaksaa kasvaa ja kukoistaa meillä, vaikka en kummoinen viherpeukalo olekaan. Koulutukseeni kuluu kyllä vapaavalintaisena opintoina vihersisustus, mutta sillä kurssilla taisin oppia vain kasvien latinankielisiä nimiä pätevien hoito-ohjeiden sijaan. Toisilla tuntuu olevan viherpeukalo luonnostaan, minulla taas on peukalo keskellä kämmentä.
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista huonekasviviikkoa. Huonekasviseura ry ja Puutarhaliitto ry järjestävät yhteistyökumppaneiden kanssa erilaisia tapahtumia. Käyn aika ajoin katsomassa Viherpeukaloiden huonekasvivalikoimaa. Kekkilän kasvikirjastosta haen hoito-ohjeita, kuten myös Huiskulan hoito-ohjeista.
Plantagenin julkaiseman raportin Kasvitrendit 2021 mukaan suomalaisten suosikkeja ovat palmut, kaktukset, orkkideat, köynnöskasvit ja begoniat. Omat viherkasvisuosikit ovat mehikasvit, köynnöskasvit ja kaikki kasvit minikokoisina. Kasvien lehtimuodot ja kasvutapa innostavat. Miten siellä, mitkä viherkasvit ovat suosikkeja?
Peikonlehti on kyllä ihana. Mullakin oli sellainen, mutta kasvoi niin isoksi että oli pakko siitä luopua kun tilat ovat rajalliset.
VastaaPoistaHups, toivottavasti meidän versio kasvaa, mutta maltillisesti.
PoistaViidakkoa ei meillekään mahdu.
Minullakin on viherpeukalo vähän nyrjähtänyt, vaikka pitkään kaikki luulivat varmasti minun jatkavan vanhempieni puutarhaharrastusta. Ei onnistu. Mutta kompuroiden eteenpäin! Minä pidän eniten sellaisista kasveista, joita ei odottaisi olevan kukkaruukussa. Siemenestä itse kasvatetuista siis. Kaikkien aikojen rakkain sellainen oli appelsiinipuu, jonka kylvin äitin kassa joskus 80-luvun puolimaissa ja se kasvoi meillä isoksi. Laskin joskus 40 kukkaakin siinä! Hedelmiä se ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Joskus se oli aivan kiikun kaakun elossa jonkun matkan jälkeen, mutta aina virkosi kuitenkin. Mutta tämä tekee siitä puusta aivan erityisen; kun äitini kuoli 2016, appelsiini kitui pois. Siinä ei ollut mitään erityistä syytä miksi se kuoli, enkä saanut millään toimilla sitä virkistymään. Se kuoli siis muutamaa viikkoa äitini jälkeen, noin 40-vuotiaana ja ajattelinkin että viherpeukaloäitini otti sen mukaansa tuonpuoleiseen. :)
VastaaPoistaNyrjäntänyt viherpeukalo - hauskasti sanottu ja muuten ihana tarina appelsiinipuusta.
Poista