Designvisa vol.4

Tämä suunnittelija on syntynyt 1943 Helsingissä. Uransa hän aloitti Nuutajärvellä. Hän on työskentelee lasin, keramiikan, emalin, raudan sekä tekstiilien parissa sekä taideteollisuuden että teollisenmuotoilun alalla. 90-luvun lopulla hänelle myönnettiin 15-vuotinen taiteilija-apuraha. 

Hän on suunnitellut esimerkiksi Aurora-lasiston Iittalalle ja Illusia-astiaston Arabialle yhdessä Fujiwo Ishimoton kanssa. Palkinnoista mainittakoon Pro Finlandia -mitali 1984 ja Kaj Franck -muotoilupalkinto 1998. Professorin arvonimen hän sai 2002. Muotoilutöistä kenties suosituin on  Iittalalle vuonna 1988 suunnitelltu Kivi-tuikkulyhty, jota on saatavilla lukuisissa eri väreissä ja josta on tullut suosittu keräilykohde. 

Kuvissa on hänen suunnittelemia esineitä, joita olen vintageostoksina pikku hiljaa keräillyt. Viimeisin hankinta on Kontista viidellätoista eurolla ostettu ruskealasinen Tuikku. Lyhtyä voi löytyä myös kirkkaana ja vihreänä. Omaan kokoelmaani toivon vielä ainakin minikokoista Carambola-maljakkoa. Myös Moreeni ja Blues -astiasarjojen tarjoiluastiat kiinnostavat.

Miranda kääntökynttilänjalat, jalallinenkulho sekä kakkuvati

Arabian 24h sininen kaadin ja valkoiset espresso-kupit 

ruskea lasinen Tuikku 80-luvulta

  akryylimaalaus Couples on vuodelta 2018 sarjasta Show me the light by Saija Starr

Kyseessä on tietysti Heikki Orvola.

Kesäkukissa tummia sävyjä

Tänä vuonna etuoven ryhmäkasvit laitettiin vasta juhannuksen jälkeen, koska olimme reisussa viikon verran kesäkuussa. Löysin kun löysinkin monta haaveilemaani kasvia, vaikka olin mattimyöhäinen. En ole varma onko kyse kesäkukkatrendeistä vai siitä että ostosreissulla minut tavoitti kaksi erittäin surullista uutista, mutta kesäkukissani on tänä vuonna paljon tummia vetoja ja herkkyyttä.

Kesäkukka valintaani vaikuttaa istutusastiat, kasviuutuudet ja tietysti saataavuus. Testailen yhdistelmiä jo kaupassa. Haluan että istutuksissani on kukkivien lisäksi vihreää. Minulle kasvien kasvutapa, habitus on tärkeää. Tänä vuonna tummalehtisen bataatin alaspäin kurottuva kasvu ja toisaalta pelargonian ryhdikkyys ovat kiva kontrastinen yhdistelmä. Sammakonputki on hauska uutuus ja sitä on kiva päästä kokeilemaan. Löysin myös mustakukkaista petuniaa sekä koristeapilaa, joita olen muiden sometileiltä ihaillut, mutta en ollut aiemmin kaupassa törmännyt.

Viimeissä kuvassa kasvit ovat vielä kivasti ostoskassissa ja niinhän se on, että kesäkukat eivät ole parhaimmillaan vielä istutushetkellä. Mustakukkainen petunia ei edes kuki vielä. The best is yet to come! 

tulppaanipelargonia | Prisman puutarhakauppa

tumma ja liuskalehtinen bataatti Ipomoea | Prisman puutarhakauppa

koristeapila/ lamoapila Trifolium | Tokmannin puutarhakauppa

sammakonputki Hydrocotyle sibthorpioides 'Variegata' | Vuokon Kukan Puutarha

mustakukkainen petunia | Bauhaus

Kauppakassissa 1906

Nyt tulee ihanan tomaattisalaatin resepti kuvamuodossa. Tätä suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Salaatin juju on lipstikan eli liperin ja tomaatin liitto. Sekaan vielä pari pyöräytystä suolamyllystä.

Tyttöjen uusi kesäjuomasuosikki on Jaffan vesimeloni-vadelma limu. Tokmannilta löysin uudet saippat, joiden tuoksut ovat miellyttävän vaimeat ja pyöreät. Laitan tähän vielä suosituksen Helsingin City Centerin käytävältä löytämästäni kalifornialaisesta Wetzel’s Pretzels suolaisista ja makeista leivonnaisista. Oli tosi maittavia.

Hetkiä kotona 1906

ja yksi viikko myös Helsingissä lomareissulla Forenomin kivassa kolmiossa Etu-Töölössä. Eka kuvat juhannuskukista, ja sitten reissutunnelmia sekä inspiraatiota matkalta. Nyt ymmärrän kuinka puhalluskuviot ja riisiposliini ovat syntyneet Arabian astioihin. Arabian museo ja tehtaanmyymälä olivat todella käymisen arvoiset. Desigmuseossa Brynjar Sigurðarson materiaalikokeilut kiehtoivat ja Artekissa kävin taas ihastelemassa sinistä mobiiliveistosta. Loppuloma taitaa mennä siivoten ja järjestellen. Kuvia puutarhasta vielä lopuksi.

TV-katselulistalla nyt: HBOn Chernobyl-televisiosarja, RUUTU Syke uudet jaksot, YLE Areena Kiehtova maailma: Joanna Lumleyn Silkkitie sekä haikea komedia Liian paksu perhoseksi. Downton Abbey päivittäin uusintana esitettävät jaksot on tietysti nähtävä.

Kultakeramiikka lumosi

Kesäreissulla pysähdyimme Pihtiputaan Kultakeramiikan tehtaanmyymälään. Vastoin kaikkia suunnitelmia ihastuin päätä pahkaa kakkulautasiin tai kai niitä oikeasti kutsutaan leipälautasiksi, mutta minun suunnitelmissa nuo roiskekuvioidut, reunattomat lautaset ovat täydelliset leivoksien alle kun tosissaan kahvitellaan.

Ostin myös yhden kulhon, johon tuollainen lautanen on sopiva kanneksi. Värityskin on klassinen sinivalkoinen. Ystäväni totesi jotenkin tähän tapaan; on se tuo keramiikkahulluuskin yhdenlainen tauti. Niin on. Lautaset on jo testattu ja todettu loistaviksi alustoiksi kakuille ja leivonnaisille. Kuvissa uutukaiset tutustuvat astiakaapin muihin kaunokaisiin. 

ylähylly

musta, puinen Aalto-vati | Iittala

musta Nappula kynttilänjalka | Iittala

tarjoilualusta Pastoraali Esteri Tomula  | Arabia

aqua purnukka Kastehelmi Oiva Toikka | Iittala

sininen kannellinen vuoka Kaj Franck Kilta | Arabia

sininen kannu Heikki Orvola 24h | Arabia

alahylly

siniroiske kulho kannella | Kultakeramiikka

kaksi Terttu AK purkkia Esteri Tomula | Arabia

sininen näppylä kulho Saara Hopea | Nuutajärvi

kahvimuki Linnut Oiva Toikka | Arabia

siniroiske kakkulauaset | Kultakeramiikka

Kärsämäen paanukirkko

"Kärsämäen paanukirkko sijaitsee Kärsämäen ensimmäisen kirkon paikan läheisyydessä Pyhäjoen rannalla. Kirkko on moderni, mutta se on rakennettu kokonaisuudessaan vanhoilla 1700-luvun työmenetelmillä. Rakennus koostuu hirsisestä ”sydämestä” ja sitä ympäröivästä mustaksi tervatusta paanupintaisesta ”takista”. Paanukirkon pinta-ala on noin 100 m².

Arkkitehti Panu Kaila toi ajatuksen nykyaikaisen kirkon rakentamisesta 1700-luvun rakennustekniikalla. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto järjesti kilpailun kirkon rakentamisesta. Kilpailun voitti arkkitehti Anssi Lassilan työ Kärsämäen kantaatti. Rakennesuunnittelijana hankkeessa oli arkkitehti Jussi Tervaoja. Kirkkoa rakennettiin vuosina 2000–2004 sekä talkootyönä että palkatulla työvoimalla. Päärahoitus saatiin Euroopan Unionilta EAKR-rahoituksena. Rakentamisen kokonaiskustannukset olivat 1 181 040 euroa. Vuonna 2004 Kärsämäen Paanukirkko sai Pohjois-Suomen paras rakennusteko -palkinnon ja vuonna 2005 Paanukirkko sai toisen palkinnon eurooppalaisessa puujulkisivukilpailussa." lähde Wikipedia

Kärsämäen paanukirkko sijaitsee sopivasti matkalla Oulusta Helsinkiin, noin 116 km päässä Oulusta, ja siinä kohdalla kannattaa pysähtyä hetkeksi. Kirkkopolku lähtee pappilan pihasta ja siellä toimii myös kahvila. 

Tässä myös muutama muu vinkki pysähtymispaikoista välillä Oulu-Helsinki:

• maailman kaunein huoltoasema Pihtiputaalla, Niemenharjun matkailukeskus
• Kultakeramiikka Outlet Pihtipudas
• Heinolan ABC, jossa mm. Marimekon Outlet ja Nanso shop

Edit 26.6.2019 lisään tähän vielä Kalevan linkin Pohjois.Suomen outlet-myymälöistä.

Hiljainen kauneus

Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 14.6.–6.10.2019 näyttely Hiljainen kauneus – Pohjoismaiden ja Itä-Aasian yhteys. Näyttely esittelee rinnakkain kuvataidetta, keramiikkaa, tekstiilitaidetta ja arkkitehtuuria suomalaisilta, ruotsalaisilta, japanilaisilta, korealaisilta ja kiinalaisilta taiteilijoilta. Esillä on kauniita ja toimivia arjen esineitä. Näyttelyn teokset kuvaavat abstraktien aiheiden lisäksi maisemia ja asetelmia. Näyttely juhlistaa Suomen ja Japanin yhä jatkuvaa aktiivista vuorovaikutusta: maiden diplomaattisuhteiden solmimisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.

Näyttelyn jokaisessa salissa on oma teemansa; kuten taivas ja vesi, metsä ja puut, avara maisema, asetelmat, materian tuntu, viileä kauneus, mustaa ja valkoista, tulen taide ja muuttuva maisema. Minun taidekokoelmani voisi olla juuri näin teemoitettu. Taiteilijoista monet ovat suosikkejani, muuan muassa Heidi Blomstedt, Aimo Kanerva, Ahti Lavonen, Ulla Rantanen, Kyllikki Salmenhaara ja Helene Schjerfbeck. Näyttelyn tunnelma on seesteinen, hauras ja yhtä aikaa voimallinen. Vierailu oli erittäin inspiroiva ja elvyttävä kokemus. Tämä on näyttely, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. 

Aimo Kanerva: Talvimaisema Otalammelta (1951–1952). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

Kyllikki Salmenhaara: Vati (1959). Designmuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

Kyllikki Salmenhaara: Pullot (1953). Designmuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

Heidi Blomstedt: Maljakko (1970). Designmuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

Ina Colliander: Kahdeksan päärynää (1956). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Sihtola. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Karjalainen.

Hiljainen kauneus -näyttely Ateneumissa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.