Hetkiä kotona 2510

Tässä kuussa oli meillä pronssi- eli posliinihäät. Uskomatonta, mutta totta. Työreissu Tampereelle ja syyslomalla käytiin ulkomailla - perinteinen Haaparannanreissu Ikeaan, Iittala outletissä fiilistelin Rörstrandin Mon Amie astioita ja Torniotar-liikkeessä upeita Marimekon aarteita. Töissä on saanut ulkoilla, kun ensi vuoden suunnittelukohteita on käyty kiertämässä; ihania sammaloituneita kiviä Sarvikankaalla. Olen ollut noin 8 viikkoa ilman herkkuja, nyt karkkikipossa on uusin suosikki Haribon Lakri Likes Mix.

Töllölistalla Netflix Nobody Wants This 2. tuotantokausi, Viaplaystä tanskalainen Kylmäveriset tappajat ja Disney+ Karhun keitto.

Alvar Aalto -kokoelman tuoksukynttilät

Heti kun näin nämä, halusin hankkia keraamisen Aalto vaasin eli Iittalan uudet tuoksukynttilät. Kokoja on kaksi, värejä ja tuoksuja kolme: hiekka, vesi ja tuli. Oikeastaan en ole suuri tuoksukynttilä fani, taidan olla aika tuoksuherkkä ihminen, mutta kun polttelun tuloksena saa maljakon, aion sinnitellä tuoksun kanssa.

Olin kotona jo miettinyt mitkä ostan, mutta kaupassa minuun iski epävarmuus. Lopputuloksena kotiin saapui pienikoko hiekasta ja molemmat koot tulesta. Vaikeinta oli että vesi kiehtoi kovasti, mutta en keksinyt minkä kanssa sen yhdistäisin. Nämä ovat muuten tällä viikolla Sokoksella –20 % S-Etukortilla kuten muutkin kodin tuotteet.

Tuli tuoksukynttilät löysivät kaverit ruskeista Heikki Orvolan kynttilälyhdystä ja Marimekon Fyr kynttilälyhdystä. Hiekka malli löysi paikkansa pienestä hyllyköstä. Ovat painavat ja menevät tosi kauniisti jo olevien Aalto esineiden kanssa.

Vastoin omia periaatteita

Olen ehdottomasti elävien kasvien ystävä, mutta valitettavasti viherpeukaloni on keskellä kämmentä ja saan varmoinakin tunnetut viherkasvit lakastumaan. Kotonamme on astiakaapin yläpuolella Marimekon ihana keraaminen amppeli ja siinä olen yrittänyt saada roikkuvia viherkasveja menestymään siinä onnistumatta. Nurkkaus on mustan seinän takia hämärä ja ikkuna vieressä pohjoiseen. Ikean reissulla luovutin periaatteistani ettei omaan kotiin tekokasveja, ja nyt amppelissa kukoistaa Ikean Peikonlehteä matkiva tekokasvi. Se näyttää kuitenkin silmääni ihan ok ja ainakin toistaiseksi se saa siinä vihertää.

Inspiraatio NYT 2510

 

kuukauden talo | ... ja Arkkitehtuuri Finlandian 2025 palkinnon voittaja on Katajanokan Laituri

kuukauden huonekalu | Artek 90-vuotisjuhlan kunniaksi rajoitettu erikoiserä jakkarasta X602

kuukauden säilytin | Granit monitoimihylly Neo trendikkäästi ruostumatonta terästä

kuukauden lasiesine | Ultima Thule -karahvi suomalaisesta hiekasta valmistettuna

kuukauden viherjuttu | pitää nähdä livenä tämä Innogreenin Turun tiedepuiston ulkoviherseinä

kuukauden astiaihastus | kaikki Marimekon Unikko tarjoiluastiat ja lautaset

Hetkiä kotona 2509

Tämä kuukausi on ollut kiireinen ja aloitin vielä työhön liittyvän koulutuksen. Töissä maastokäyntejä puistokohteisiin; kyllä uusi Hartaansilta on kaunis ja Vaaran puiston punahatut sekä nuokkuluppiot ihastuttavat. Yhdet synttärit vietetty ja omenia kypsyy haitolle asti. Pyykinpesukone meni rikki ja syyslomarahoitus käytettiin toimivaan uuteen. Illat ovat jo pimeitä ja toiset ovat nähneet revontulia, itse menin nukkumaan.

Töllölistalla Netflix 1883, joka on Yellostonen edeltäjä, en jaksa suositella. Sen sijaan Dept. Q oli pitkästä aikaa ilahduttava löytö. Röyhkeä mutta nerokas etsivä alkaa johtaa uutta poliisiosastoa, jonka omintakeinen etsiväporukka ratkoo Edinburghin selvittämättömiä tapauksia. Toista kautta odotellen. Syksyn myötä viikonlopulla on musaa; perjantaina Vain elämää ja lauantaina Elämäni biisi. Suomen kaunein koti on myös aloittanut uuden kauden. 

Betonibrutalismi

Betonibrutalismi on modernistisen arkkitehtuurin suuntaus, joka kehittyi 1950-luvulla reaktiona hillitylle modernismille. Suuntausta kutsutaan joskus myös uusbrutalismiksi. Brutalismi suosi rakennusten selkeän konstruktiivista hahmotusta ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja. Käsite syntyi alun perin Englannissa. Suuntaus kukoisti 1950–1970-luvuilla.

Minun suhteestani betonirakentamiseen. On vuosi 2005 Oulun asuntomessuilla ja ihailen jo toista kertaa Graafista taloa. Takanani kulkee pariskunta ja nainen toteaa ettei voisi asua talossa, jonka seinät ovat betonipinnalla. Samassa tajuan että se on se syy, miksi tuo talo minua kiehtoo. Olen käynyt kuusi vuotta Pohjankartanoa ja vieraillut usein Oulun Teatterissa ja pääkirjastossa. Viihdyn noissa tiloissa hyvin edelleen ja minusta niissä on ajatonta karua kauneutta.

Proto—Pohjois-Suomen Muotoilijat ja Pohjois-Suomen SAFA ovat rakentaneet yhdessä betonibrutalismia ja purkamista tarkastelevan näyttelykokonaisuuden Betonoituna – pysyy? ja tuolla vierailin viikonloppuna. Monia ajatuksia rakennusten purkamisesta nousi pintaan. Toisaalta rakennukset ovat fyysistä historiankirjoitusta, toisaalta terve sisäilma on todella tärkeää.

• Betoni- lehtiä voi lukea täältä
• ehkä kaunein yksityinen betoni talo Suomessa
• aiheesta YLE Areenassa

Taktiikan muutos

Monellakohan sadalla eurolla olen sipuleja istuttanut pihaani uskoen ja toivoen... koska tulokset ovat jääneet laihoiksi, teen taktiikka muutoksen. Laitan kuten viime vuonna sipuleita astioihin ja koitan muistaa nostaa ne ajoissa esille kukkimaan. Olen jo ostanut Pretty Prinsess tulpaaneja, krookuksia, kevätkurjenmiekkoja ja yllättävän hyviksi osoittautuneita hyasintteja. Varmoja narsisseja tulee myös sekä uutuus allium Ping Pong. Persian pikarililja on etsinnässä, ja jos jaksaa niin ulkomaisilla sivuilla olisi myynnissä myös alba versio tästä upeudesta.

Ensimmäisessä kuvassa kevätsipulikukka istutus, joka on sekaistutus kaupasta kukkivina löytyneistä kasveista. Kaunis ja varma vaihtoehto myös sekin.