Tänään on Tove Janssonin 100-vuotissynttäripäivä. Tarkoitus oli postata Muumi tekstiileistä ja astioista, joita meidän kodista löytyy, vaikka en niitä varsinaisesti kerää. Mutta kuten monesti käy, tuli kuvista ja tekstistä toisenlainen lopputulema. Yle on näin juhlavuonna ansiokkaasti lähettänyt erinäisiä ohjelmia Tovesta ja Muumeista. Tällä hetkellä kiinnostaa Toven persoona, elämä ja kuvataide.
Muumit kiinnostavat ilmiönä. Niihin näyttää jo alkuvaiheessa liittyneen kaupallisuus ja vaikka ne ovat Toven luomia, niiden kehittelyyn on osallistunut muitakin. Ja nämä kaksi ilmiötä jatkuvat tänäkin päivänä. Lapseni tuntevat Muumit lähinnä japanilaisten tekemästä Ylen kanavilla toistuvasti pyörivästä Muumilaakson tarinoita piirrossarjasta sekä Riina ja Sami Kaarlan kirjoista. Muumit elävät ihan omaa elämää.
Kuvissa Wanha Naantali kaupasta ostetut kortit ja DIY – riipus, joka on tehty puuhelmistä ja Arabian minimuumimukista. Olen pitkään miettinyt miten hyödyntää noita minimukeja ja toisaalta olen haaveillut posliinisesta korusta. No nyt on.
_1.JPG)
_1.JPG)
_1.JPG)
Hyvä koruidea. Määkin olen miettinyt, mitä noilla minimukeilla tekisin. Siirsin hiljattain neljä 80/90-luvun vaihteen ehjinä säilynyttä muumikuppia lasteni lapsuuden ajoilta ylähyllyille, kun huomasin niiden hinnat divareissa. Vanhoissa mukeissa on vielä TJ:n kuvitus toisin kun nykyisissä.
VastaaPoistaTotesin juuri At Homen Jaanalle, että varmaan lähes kaikissa lapsiperheissä Suomessa on jotain Muumi tavaroita: astioita, tekstiilejä, leluja jne itseostettuna tai lahjana saatuna. Tässä jollekin hyvä tutkimuksenaihe. Monelle voi tosiaan tulla yllätyksenä Muumimukien hinnat. Itselle ainakin tuli, kun mieheni pudotti yhden pari vuotta vanhoista Muumimukeista. Katsoin sen markkinahinnan ja se oli jo 25 euroa vaikka sitä saattoi löytää vielä joidenkin kauppojen hyllyltä.
PoistaPiti oikein miettiä mitä muumia meiltä löytyy. Päädyin lopputulemaan, ettei löydy muuta kun yksi vaaleanpunainen muumimuki ja siihen kuuluva lautanen. Lapsen astioita kummatkin, tai hänen saamiaan enkä minä itse muumeista tahdo ruokaani nauttia.
VastaaPoistaNo, hyllyssä on Muumilaakson marraskuu pokkarina. Niin, ja omassa talvitakissani on muumiheijastin, jonka pistin siihen kun en muuta löytänyt ja lapsi hylkäsi.
Löytyihän sitä sitten meiltäkin:)
Olen monesti miettinyt sitä, miten on mahdollista ettei omassa lapsuudessani muumit koskettaneet minua mitenkään. Olin jo pitkälle täysikäinen kun kuulin koko muumeista ensimmäisen kerran. Sen ensimmäisen kerran muistan; löysin vanhan tapettimallikirjan ja yksi tapeiteista oli muumitapettia. Se oli kivannäköistä ja sanoin ääneen jollekin että mitähän nämä oliot on. Sain tietää, että muumeja.
Enkä pidä itseäni säkissä kasvaneena...
Ihana tuo sinun tarinasi suhteessa Muumeihin.
PoistaItse hämmennyn miten paljon Muumi -juttuja löytyy kotoa, vaikka en niitä erityisesti harrasta.
Minun lapsuus on myös ollut Muumiton, teini-ikäisenä luettiin koulussa Taikatalvi ja silloin ihastuin.
Pitkään meni ennenkuin meille tuli ensimmäiset muumiastiat. Pari vuotta sitten saatiin kolme mukia. Nyt meitä onkin jo neljä, joten olen miettinyt pitäisikö ostaa niiskuneiti-muki pienimmälle :)
VastaaPoistaTotta kai pikkuinen saa omansa ;).
PoistaLopputulemasi näyttää oikein oivalliselta, kivasti erilaiselta <3 Ja superhyvä tuo koruidea!
VastaaPoistaMuumit ovat jääneet minulle jostakin tuntemattomasta syystä hieman vieraaksi. Olen kuitenkin kerännyt tyttärelleni aimo kasat mukeja sekä lautasia, jospas hän sitten osaisi niitä arvostaa äitiään enemmän :)
Meidän tytöt vaatii nyt omia koruja - samanlaisia kuin äidillä.
PoistaYleensä naisten astiahulluudelle naureskellaan.
Nyt voi olla että olet kerännyt tyttärellesi erittäin arvokkaan pesämunan.