keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Surutyötä

Vaikka blogissani paistaa aina aurinko, kylmä totuus on, että elämässäni on juuri nyt todella surullinen vaihe. Olen tänä kesänä menettänyt kaksi minulle tärkeää ihmistä. Omaa suruani työstän musiikilla ja duunamalla muistoksi Taskulan ristin. Myös kauniit syyspäivät lohduttavat.









14 kommenttia:

  1. Onpa ikävä kuulla, että elät rankkaa ajanjaksoa. Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Kaunis risti.
    Voimia sinne, rutkasti uskoa huomiseen ja siihen, että suru helpottaa!

    VastaaPoista
  3. Voi tiedän SarP mistä puhut. Suru lähtee suremalla, mutta ikävä ei koskaan. Se vain muuttaa muotoaan. Aika lienee paras lääke. Kun isäni menehtyi kesäkuussa, niin taivaalla leijui kuumailmapalloja. Samoin hautajaispäivänä ja uurnanlaskupäivänä. En voi katsella kuumailmapalloja kyynelittä. Samalla saan niistä kummalla tavalla lohtua. Hyvä kun olet löytänyt tavan työstää suruasi.
    Sama Laura Närhen kappale on ollut myös paljon mielessäni. Voimia ja jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osaanotosta Joanna.
      Hieno ja herkkä kommentti, joka itketti hyvällä tavalla.

      Poista
  4. Voimia sinulle, toivottavasti olosi helpottaa pian. Voi hyvin!

    VastaaPoista
  5. Voimia ja jaksamista aina nousta uuteen päivään.

    VastaaPoista
  6. Osanotto suruunne. Läheisen poismenon aiheuttama suru voi olla niin sietämättömän raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osaanotosta Jaana.
      Pian nähdään.

      Poista

Kiitos kommentista!
Roskapostien takia sanavahvistus käytössä, anteeksi vaiva.