Tänään Arabialla on 150 vuotissynttärit, paljon onnea! Ajatella että ennen suomalaiset ostivat kotimaassa valmistettuja, käsinmaalattuja astioita. Tällä viikolla täyttyi yksi Arabia-haaveni, kun ostin suorahuudolla Huuto.netistä kuusi kappaletta Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelemia aterian pidikkeitä. Aterian pidikkeet tulevat toimimaan meillä sushiruokailun yhteydessä syömäpuikkojen lepuuttajina.
Minusta kuvauskattauksesta tuli kivalla tavalla rento, kun mukailin Arabian nykyisiä mainoskuvia ja yhdistelin astiakaappini erilaisia Arabian aarteita.
Täältä voi katsoa Vihreä talon Annikan Arabian pidikeet ja vilkaise myös kalafiguuri ja vielä Kööki malli täältä. Ja nyt innostuit tällaisista kattauksen lisäosista ja jos ei kirpparilla tärppää, niin Iittalalle on tulossa Taika Sato -syömäpuikkopidikkeet vuoden alussa myyntiin.
.JPG)
.JPG)
_1.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
Varmaan kuitenkin aterinten tai aterimien pidikkeet, ei "aterian"...?
VastaaPoistaTosin sellaista sanaa kuin "aterimet" ei tainnut olla vielä olemassakaan siihen aikaan kun Gunvor Olin-Grönqvist kyseiset tarvekalut suunnitteli. Vuoden 1983 Kielikellossa sanaa kehotettiin välttämään ja niinkin äskettäin(?) kuin vuonna 2008 Turun Sanomien kolumnisti epäili, tokkopa mokoma sana arkikieleen milloinkaan edes ajautuu. (Hih).
Olisi kiinnostavaa tietää, millä nimikkeellä Arabia näitä esineitä aikoinaan markkinoi. Olivatko ne ehkä ruokailuvälineiden (tai vain pelkän veitsen) lepuuttajia?
Minulla meni tuo virheellinen termi aivan sukkana läpi, lukihäiriöni ilmenee juurikin näin. Korjaisn nyt otsikon oikeaan muotoon. Harmillisesti minun Arabian myyntikuvastoni on ajalta ennenkuin nuo lepuuttajat tulivat tuotantoon, sillä minuakin kiinnosti tekstiä tehdessäni millä nimellä niitä on kaupattu aikanaan. Itselle kyllä tuo aterimet sana on tuttu, vaikka kirjoitinkin sen virheellisesti, mutta olenkin astiahullu. Tuo veitsenlepuuttaja on tuttu termi. Ennen kattauksissa käytettiin pöytäliinoja enempi ja tuolle esineelle olikin luonteva tarve.
Poista