Syyskuu. Iltaisin on jo pimeää. Yltäkylläisesti puolukka, sieniä ja omenoita. Olen sieniummikko ja tyydyn vain ihastelemaan, ehkä vielä joskus menen sienikurssille ja kerään itse sienipiirakan ainekset.
Lapsuuden ystäväni oli taas Amerikasta käymässä ja kierreltiin katselemassa Oulua tällä kertaa myös pyörän selästä. Jutut jatkuivat siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Töllölistalla Sisu elokuva. Vähäpuheinen raakalainen.
Sieniä voi harrastaa myös ilman, että on aikomustakaan syödä niitä! Itse asiassa silloin harrastus on vielä monin verroin antoisampaa, koska syötävien (ja varsinkin herkullisten) sienilajien määrä on Suomessa loppujen lopuksi aika suppea.
VastaaPoistaKarkeasti ottaen ns. suursieniä kasvaa täällä parisen tuhatta ja niistä ehkä kahtasataa kannattaa käyttää ravinnoksi - jos ruoansulatus ylipäänsä suoriutuu trehaloosin eli sienisokerin pilkkomisesta (esim. omani ei oikein tahdo suoriutua). Mutta kaikki lajit, syömäkelvottomat ja myrkyllisetkin - erityisesti juuri monet myrkylliset - ovat kyllä tavattoman fotogeenisiä!
Ja jos ja kun harrastuksessa etenee, luonto tarjoaa kaikenlaista muutakin sienikuntaan kuuluvaa: kääpiä, kääväkkäitä, ruosteita, nokia...
Totta, voihan niistä nauttia ihan vaan silmillä ja aivoilla (kuten tällä hetkellä teenkin). Toisaalta sienet voivat olla ilmaista luomu- ja lähiruokaa.
PoistaUpeita kuvia jälleen kerran! Muutaman hyvän ruokasienen oppii suht helposti tunnistamaan, mutta toinen juttu tietysti on, mistä juuri niitä löytää. Sienikurssi kuulostaa oivalta ajatukselta.
VastaaPoistaKiitos, tuntuu että kamera räpsyy nykyisin liian harvoin ja otokset ei ole kummoisia. Sienikursseja olen jo hieman katsellut. Jäänee ensi syksyyn, tällä tulee räntää.
Poista