Talvilomani oli itseasiassa kaksi pitkää viikonloppua ja sen kruunasi elokuvissa käynti. Helene on Antti J. Jokisen ohjaama elokuva, joka kertoo Helene Schjerfbeckin taiteesta ja elämästä. Elokuva on visuaalisesti äärettömän kaunis.
Taisin olla yläasteella, kun teimme ystäväni Elinan kanssa Helenestä esitelmän äidinkielentunnille. Hänen työnsä tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen minuun ja ihastus hänen maalauksiin on kestänyt kaikki nämä vuodet. Elokuvaa katsoessani tulin iloiseksi siitä, että hänellä oli sittenkin romanssi nuoreen mieheen Einar Reuteriin. Hänen kohdallaan usein korostetaan naimattomuutta ja elämän ankeutta, ehkä aivan liiaksi asti. Minua ilahdutti elokuvassa myös hänen upea ystävyytensä taidemaalari, kirjailija ja naisasianainen Helena Westermarkin kanssa. Niin ja olihan hänellä elämänilona ne ulkomaanmatkat muistoineen.
"Minulle kaupungit ovat mielentiloja." Helene Schjerbeck
Olen omistanut aikanani useita Helene Schjerfbeckin elämänkertoja ja kuvateoksia, mutta joku, olkoon hän ikuisesti kirottu, varasti ne kellarivarastosta Helsingin vuosinani. Sittemmin olen keskittynyt hänen teoksistaan tehtyihin postikortteihin. Laitoin kaikki, lähes 50 kappaletta seinälle ja kuvasin tänne blogiin omaksi ja ehkä teidänkin iloksi. Kuvasin myös museoista ostamani taidemagneetit sekä kirpputorilta löytämäni kehystetyn julisteen teoksesta Hiljaisuus vuodelta 1907.
Näiden Helenen kuvien myötä toivottelen kaikille naisille hyvää Naistenpäivää ja nostan maljan sille yhteiskunnalliselle kehitykselle, ettei naimattoman naisen tienestit kuulu perikunnalle kuten sata vuotta sitten.
Schjerfbeckin syntymäpäivä 10. heinäkuuta on Suomen kuvataiteen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!
Roskapostien takia sanavahvistus käytössä, anteeksi vaiva.