Meillä on luettu kaikki Sanna Pelliccionin Onni-poika kirjat. Laulava myyrä Onni-pojan kierrätyskirjan viimeisellä sivulla jaksaa ihastuttaa edelleen ja meilläkin on askarreltu vessapaperinhylsyistä kiikarit. Onni-pojan kanssa on opittu myös erilaisten ihmisten hyväksymistä. Parasta minusta on perhe-elämän ja lapsen kiukun realistinen kuvaaminen. Onni-poika menee eskariin kirjan myötä olen herännyt tajuamaan että tyttöjen kasvaessa tietyt kirjat jäävät. Ellei Onni-poika ala sitten kasvaa tyttöjen mukana... Meidän Onni-poika menee eskariin kirja on ilmainen arvostelukappale Minerva Kustannus Oyltä.
p.s. Onni-poika on muuten facebookissa.
p.p.s. Sanna Pelliccioni on myös suunnitellut kuoseja Finlaysonille.
p.p.p.s. Tänään on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Hatun nosto molemmille.
Kylläpä noita Onni-poika kirjoja onkin iso pino. Meillä lapsenlapset (ne kaksi pienintä) puhuvat vaan toista kotimaista, joten noita ei heille voi lukea, vaikka muuten olisivatkin ajankohtaisia. Yksittäisiä suomen kielen sanoja kovasti harjoitellaan :)
VastaaPoistaBlogissani on blogillesi tunnustus, joten käypä vilkaisemassa!
Onni-poikaa on saatavana myös värityskirjana.
PoistaLämmin kiitos tunnustuksesta <3