on selvillä, mutta muuten olen vielä eksyksissä. Astia-aarteeni ja servettikokoelmani kaipaavat sopivaa huonekalua, johon nätisti asettua. Sen olen Hanni Koroman kirjaa lukiessa tajunnut, että kotimme kalusteiden kannattaa olla kompakteja ja siroja. Taannoisella Kemi-Haaparanta retkellä vierailin sekä Aseman torilla että tietysti Ikeassa. Oli ajatuksia herättävä kierros. Olisiko sopivin kaappi elämää nähnyt vai juuri pakasta vedetty. Haluanko että astiani näkyvät vai haluanko vain tehdä kaapin päälle nostoja valikoiduista herkuista. Tarvitaanko välitaso vai pelkkä puolikorkea kaappi. Pitääkö kaapin nousta esiin vai siinä olevien tavaroiden.
Pohdittavaa riittää. Ruokailutilan metamorfoosi on vasta hautumassa. Sisustaminen on ajan ja rahanpuutteen sekä tyylin työstämisen ohessa muuttunut projektista prosessiksi.
Inspiraatiota olen saanut Kettukarkin Mairelta, Tasapainoa tavoitellen Saijalta ja Da daan Annalta. Kiitos.
Tuleeko kaappi tuonne pöydän taakse nurkkaan? Minä yrittäisin etsiä vanhan ja mahdollisimman ison, jotta on tulevillekin löydöille sijaa ;) Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaSinne nurkkaan sen pitäisi mahtua ja mukautua.
Poista"Vetoisuus" on tosiaan tärkeä ostoperuste.
Yksi ääni vanhalle.
Mukavaa viikoa myös sinne!
Tuo on ihana,tuo vanha vihreä,sopisi ihanasti teille!Tosta valkoisesta en tykkää,tulee mieleen 80-luvun melamiini kaapinovet.Jjostain kumman syystä:)
VastaaPoistaVihreässä on jotain tosi kivaa ja puisena sen voi maalata, jos joskus haluaisi.
PoistaMittasuhteiltaan taas tuo valkoinen Ikea taitaa olla meille parempi. Taitaisin kyllästyä kuitenkin tuohon kuvioon pitkässä juoksussa.