Päivänä muutamana, kesken muuton, mieheni antoi minun mennä tuulettumaan taidemyyntinäyttelyyn. Se tavallinen tarina: piti vain katsoa ja nautiskella. Kotiin palasin mukanani uusia koriste-esineitä. Niille ei ole pienten lasten kodissa sijoituspaikkaa, eikä niillä ole mitään käyttöarvoa. Ei harmita kuitenkaan. Ne on ostettu tunteella; ne on ostettu sydämmen ja silmän iloksi (sitten joskus).
Ensimmäisissä kuvissa on Esteri Tomulan signeeraamat kultaiset pikkuvadit, aiheena kasvit. Jälkimmäisissä kuvissa on pienet Arabian riisiposliini vadit, joiden suunnittelija on Friedl Kjellberg. Suuremman kulhon olen hankkinut jo aiemmin. Siinä on pieniä säröjä reunassa, mutta malli on mitä ihastuttavin. Riisiposliini on herkkää ja hienostunutta - ajatonta ja lähes aineetonta.
Minulle tuo vati edustaa wabisabia. Wabi-sabi = Käsitettä kuvataan monesti epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ihannoimiseksi. Käsite sisältää myös ajatuksen kauniisti ikääntyneestä.
Hyvää Ystävänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!
Roskapostien takia sanavahvistus käytössä, anteeksi vaiva.